Olen yrittänyt opettaa Rioa uimaan muutamaan otteeseen tällä viikolla, sillä tälle päivälle oltiin kavereiden kanssa suunniteltu melontaretki Lohjan järvelle. Ei pentu uskaltanut kahlausta pidemmälle lelun eikä Grinchinkään perässä, mutta lähti kuin lähtikin tänään meidän perässä uimaan.

Vesi oli ihanan lämmintä ja ilma mitä mainioin.

Koirat pääsivät lepopaikkasaarella irrottelemaan ja meno oli kovaa. Välillä taas levättiin ja syötiin.

Sitten jatkettiin matkaa

Ahtaudesta huolimatta molemmat otukset käyttäytyivät mallikkaasti. Naapurille ei rähjätty, veneitä ja sorsia ei haukuttu. Kerran Rio pulahti veteen, mutta onneksi pelastusliivissä on kätevä kahva onkimista varten

Perjantaina Rio pääsi lentokentälle mukaan saattamaan äitiäni etelänmatkalle. Vähän ihmetteli ihmismäärää ja perässä juoksevia lapsia, mutta varsin maltillisesti. Hyvä hyvä.

Eilen taas käytiin rautatieasemalla hakemasta sukulaisia kylään. Rio pääsi taas mukaan ihmettelemään vilinää ja melua. Pentu suoriutui koettelemuksesta varsin rauhallisesti ja palkitsikin itseään löydetyllä kanapalasella. Hotkaisi sen suuhun niin nopeasti, etten ehtinyt kuin silmämääräisesti tunnistamaan sen kanapalaksi. Tuskin oli edes yhtään hammasta siihen upottanut. Mun ennakoinnissa on selvästi parantamisen varaa