Se on varmaan niin, että kun ei päivitä blogia pitkään aikaa, niin sitä asiaa kertyy vaikka kuinka paljon.

Grinch on jatkanut hakutreeneissä käymistä (hauksi sen touhua ei voi vielä sanoa...). Viime viikolla koira löysi silmillään metsästä ukon tuijotti sitä kunnioitettavan välimatkan päästä, kääntyi katsomaan minua ja painui takaisin keskiviivalle... No siihen nähden tän sunnuntain treenit meni aivan loistavasti. Tehtiin muistikuvaharjoituksella kolme kierrosta, aloitettiin sillä, että maalimies leikitti koiraa keskiviivalla, sitten saatettiin se piilopaikkaan kaartaen, ja keskiviivalta lähetys suoraan ukolle. Muuten hyvä, mutta koiran itseluottamus pettää noin 15-20 metrin kohdalla ja se lähtee kaartamaan. Ehkä se varmuus sieltä tulee. Toivottavasti.

Äsken käytiin tottiskentällä ja otettiin molemmille koirille eteen menoharjoituksia. Grinchillä sama epävarmuus myös kentällä, samalla etäisyydellä. Muutamalla toistolla saatiin ihan onnistunut eteneminen ja jätettiin hautumaan. Rion päässä on syttynyt orastava hehkulamppu, sillä se hakee katsellaan kentän laitaa ja etsii silmillään, että jotain sieltä pitäisi löytyä. Kovin kaukaa sitä ei vielä uskalla lähettää, mutta tästä on hyvä jatkaa. Tehtiin pennun kanssa myös muutama kiertämisharjoitus ja luoksetuloharjoitus. Luoksetulo jää väljäksi jos ei tule käsiapua ja jos tarjoan käsiapuja pitkällä välimatkalla Rio törmää minuun mallikkaasti. Harjoitellaan...

Eilen käytiin Grinchin kanssa tottiskentällä treeneissä, tehtiin lähinnä seuraamisia. Kiva huomata kuinka paljon koiran kontakti on parantunut tämän vuoden aikana. Varsinkin vikat 3 treenit näyttää jo ihan järkevältä. Vielä jos sai ne rähinät toisille koirille pois, niin vois uskaltautua vaikka BH-kokeeseen tai tokoon... Saahan siitä unelmoida

Rio on ruvennut vähän koettelemaan minun hermoja tekemällä sitä, mitä se tietää olevan kiellettyä. Onkohan sillä tulossa murkkuikä Siitä huolimatta suoriutui sunnuntain pentutottelevaisuudesta todella hyvällä keskittymisellä. Aluksi reagoi hieman ryhmän uusiin tulokkaisiin, mutta muutaman korjauksen jälkeen muisti jäljen mitä tultiin tekemään.

Jälkeä ollaan tehty aika laiskasti, joten jossain vaiheessa tajusin, että kohtahan tulee talvi ja on hirveä kiire opettaa tuolle riiviölle jälkeä ilman nameja... Fiksuna koiraohjaajana tein sille 200 askeleen jäljen, jonka alusta ruokapurkit/kepit oli 30 askeleen välein, jäljen lopussa sitten muutaman alustan vaihto (nurmi, hake, nurmi) jolla sitten apuna namit. Jos vielä joskus keksin vaikeuttaa koiran treenejä x10 niin joku vois vaikka lyödä mua lapiolla päähän... Alun yrityksen jälkeen Rio hukkasi jäljen (ei ihme, sillä heti kun olin sen tehnyt jäljen alkukohdalle tuli lapsiperhe leikkimään). Sitten Rio hukkasi motivaation... Onneksi jäljen loppuosa pelasti tilanteen ja saatiin onnistunut ja varsin innokas lopetus.

Seuraavan jäljen tein noin 20 metrin pituiseksi ja 3 askeleen välin keppejä. Rio ei millään halunnut ilmaista keppejä itsenäisesti joten piti auttaa pienellä vaateella (en päästänyt eteenpäin ennen kuin meni maahan). 3 askeleen väli oli selvästi liian lyhyt.

Kolmas jälki menikin sitten nappiin, siitä lisää alempana.

70. jälki

Jäljen pituus: n. 120 askelta

Jäljen muoto: suora alku, kääntyy lopussa, tavalliset askeleet, ei vahvistusta, tien suuntaisesti, ylämäki

Tuulen suunta: tyyni

Olosuhteet: aamu, kaste maassa

Maasto: nurmikkokenttä

Jäljen vanhentumisaika: n. 20 min

Ruoka: 5x10 askeleen pituinen tyhjaä pätkäa, pelkkä keppi jäljen lopussa

Lopputulos: Alusta laitoin 5 askeleeseen namit. Työskentely tarkkaa ensimmäiselle purkille, jonka ilmaisi hyvin, vaikka poikitti taas maahan menon yhteydessä (hihna taas oikean tassun alla). En päästänyt ylös ilman käskyä, mutta yritti kyllä nousta. Seuraavan 10 tyhjän jälkeen oli purkki ja keppi, sama käytös myös siellä. Kolmas oli pelkkä keppi. Ilmaisussa ei mitään huomautettavaa. Neljäs vähän hitaampi, mutta myös hyvä. Sitten seurasi namitettu käännös, 10 tyhää ja loppukeppi. Kepille meni yhtä hyvin kuin kolmannellekin. Kaiken kaikkiaan erittäin kelpo.

Lauantaina kävimme Rion kanssa tutustumassa ihanaan pieneen perroalkuun Elvikseen. Elviksestä Rio on selvästikin iso ja pelottava, joten se tyytyi vain haistelemaan riiviön takapäätä silloin kun se sattui katsomaan muualle Aivan ihana poika, toivottavasti heistä tulee kavereita!

Kävimme ilman koiria kuuntelemassa Eeva Linnalan jälkikoulutusta. Saimme paljon vinkkejä ja ajatuksia tulevaisuutta ajatellen. Valitettavasti luento kesti vain tunnin. Olisin halunnut kyllä kuulla lisää.

Rio on käynyt myös agilityharkoissa treenamassa ihmisnuolia, käärmekäsiä, banaanihyppyjä sekä ihan vaan irtoamisia. Hyvin irtoaa lelulle, mutta toistaiseksi on myös maltannut pysyä lähdössä. Tosin mitään agilityhimoahan sillä ei vielä ole, vaikka hauskaa näyttää olevan. Renkaan se ei meinannut hoksata, mutta lopulta sain sen vetämällä menemään. Ja nyt takapihalla on myös kontaktikapistus... Eiköhän se siitä lähde.