Viikonloppuna olimme Rion kanssa syysleirillä jäljestämässä ja tottistelemassa. Itse pääsin myös hakutreenejä seuraamaan.
Tottiksessa koira teki hyvin töitä vierasta paikasta ja yleisöstä huolimatta. Hyvä kontakti, koira oli kuulolla. Kerran palkatessa taas paloi päreet. Rauhottui käskyn saatuaan. Muuten malttoi pakallaan istumisissa ja teki hyvän luoksetulon.
Jäljestystreeneissä tehtiin 2 jälkeä, joista taas juttua alempana. Yön Rio joutui viettämään autossa häkissään, sillä koiria ei saanut viedä leirikeskuksen asuintiloihin. Siinäkään ei mitään ongelmaa.
Sunnuntaina tehtiin Rion ensimmäisen esineruudun. Esineenä oli vanha hanska. Hanska vietiin koiran kanssa tallattuun ruutuu ja härnättiin sillä koiraa. Sitten lähetetiin ruudun rajalta hakemaan. Ekalla kerralla haki hyvin, toisella sitä sai riehuttaa toisenkin kerran. Kolmannella kerralla toi hanskan sijasta kepin, jonka oli aikasemmin bongannut ja pureskellut. Eli ei ollut ihan sitä mitä haettiin. Ohjaaja kuitenkin sai mielikuvan harjoittelusta ja ajatuksia jatkoharjoitteluun.
Mielenkiinnolla myös seurasin hakua. Uusi laji minulle. Ehkä me vielä sitäkin joskus kokeillaan...
62. jälki
Jäljen pituus: n. 90 askelta
Jäljen muoto: suora, tavalliset askeleet, ei vahvistusta, loiva alamäki
Tuulen suunta: takaa jäljen aloitussuunnasta katsottuna
Olosuhteet: aurinkoinen aamupäivä
Maasto: kovapohjainen metsätie
Jäljen vanhentumisaika: n. 15 min
Ruoka: purkki ja keppi lopussa
Lopputulos: Jäljen jäähtyessä namille ehtii keräntymään aikamoinen joukko muurahaisia, johin Rio reagoi voimakkaasti. Muutaman piston jälkeen koira istahti ymmällään tapahtuneesta. Jatkoi kuitenkin itse ja kehuin jonkun matkaa aina kun otti namin jäljeltä. Nenätyöskentely oli olosuhteisin nähden hyvä. Ei pyrkinyt nostamaan kuonoaan ylös. Purkilla meni aluksi istumaan ja sitten makuulle.
Ensi kerralla...: Jäljelle välipurkkeja ja tyhjiä askelia
63. jälki
Jäljen pituus: n. 100 askelta
Jäljen muoto: maaston mukainen suora, tavalliset askeleet, vahvistus tyhjillä askeliilla, tien suuntaisesti, tasainen maasto
Tuulen suunta: takaa jäljen aloitussuunnasta katsottuna
Olosuhteet: aurinkoinen syyspäivä
Maasto: sammaleinen tienreuna
Jäljen vanhentumisaika: n. 5 min
Ruoka: 3x4 askeleen pituinen tyhjä pätkä, 3 purkkia välissä ja purkki jäljen lopussa
Lopputulos: Oli taas varsinainen höyryveturi. Muurahaiskoettelemuksesta ei mitään jälkeä. Varsinkin tyhjien kohdalla veto oli erittäin kova. Eka purkki oli 10 askeleen päässä jäljen alusta, eikä Rion mielestä siihen kuulunut reagoida. Kun en päästänyt sitä eteenpäin malttoi mennä maahan. Pyrki jatkamaan ilman käskyä. Muilla välipurkilla meni maahan nopeammin, muttei maltannut pysyä maassa. Loppupurkilla päästin sen etenemään turhan paljon eteen. Rio joutui palamaan (puoli koiran mittaa) ja menemään maahan.
Ensi kerralla...: Jäljen loppuun pelkkä keppi. Enemmän välipurkkeja, vähemmän ruokaa askelille. Tarkkana maasta nousemisen sekä tyhjien askelien kanssa.
64. jälki
Jäljen pituus: n. 100 askelta
Jäljen muoto: loivasti mutkitteleva, tavalliset askeleet, ei vahvistusta, tieltä pois päin, ylämäki
Tuulen suunta: takaa jäljen aloitussuunnasta katsottuna
Olosuhteet: tuulinen syysilta
Maasto: nurmikko
Jäljen vanhentumisaika: n. 40 min
Ruoka: 3x4 askeleen pituinen tyhjä pätkä, 2 purkkia välissä ja pelkkä keppi jäljen lopussa
Lopputulos: Tein Riolle vaikean jäljen (sellaista ei olla koskaan tehty), päätin myös vanhentaa sen pidempään. Joten kun lähdettiin ajamaan oli jo pimeää. Voihan...! Jäljen loppua en tietenkään merkannut, samoin kun tyhjiä askelia. Kepillä ajattelin ohjata sen maahan, koska keppityöskentelyä ei olla ennen tehty (keppi oli aina ennen purkin päällä).
Rio veti koko jäljen ajan hirmuisella voimalla. Että se siitä rauhoittumisesta... Purkeilla meni itsenäisesti maahan, joskin vähän vinossa, koska ajoi jäljen myös hieman vinossa koko ajan. Makuulla ei maltannut pysyä ja pyrki jatkamaan ilman käskyä. En päästänyt, vaan rauhoittelin ja käskyllä jatkettiin. Tyhjien kohdalla aika sähläystä, jälkeä ei kuitenkaan hukannut.
Keppiä en itse nähnyt, vaan minun piti arpoa, että missäköhän se jälkin nyt loppuikaan. Yllätyksekseni Rio meni omatoimisesti kepillä maahan! Että osasi yllättää... Sai taskussa olleesta purkista ruokaa ja runsaasti kehuja.
Ensi kerralla...: Jäljelle lähdetään mielellään valoisaan aikaan ja ehkä jäljen loppu kannattaa myös merkata kunnolla. Tyhjien kohdalla pitää ohjauksen olla tarkempi, ettei pääse lisämään vauhtia. Välipurkkeilla ja loppukepillä jatketaan.
Kommentit